Post by Eelis on Mar 7, 2019 22:02:15 GMT 2
Saara Suomelan yksityisvalmennus 7.4.2019 
Valmennuspäivä: 7.4.2019
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 6.4.2019
Vastuuhenkilö: Eelis, humpauttaja@hotmail.com
Järjestyspaikka: Toukola
Säännöt ja rajoitukset
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tämän kutsun yhteyteen tai sähköpostitse osoitteeseen humpauttaja@hotmail.com, otsikolla Yksityisvalmennus allaolevassa muodossa:
Ratsastaja - Hevosen lempinimi, Hevosen http://-alkuiset nettisivut.
Osallistujat
Valmennus täynnä! Kiitos osallistujille!
Jannica - Sinikka
Hilla - Sieni
Rooa - Laulu
Crimis - Jurri
Kommentit
HOX! Lisätessäsi juonnon ja/tai kommentin hevosesi päiväkirjaan merkitse kirjoittaja seuraavasti: Saara (VRL-14761)
Juonto:
Ei uskoisi että huhtikuussa voi olla vielä näin kylmät pakkaset, mutta onneksi valmennusryhmän ratsastajat olivat varautuneet paksuin toppavaattein. Minun harmikseni moiset vaatteet haastavoittivat ratsastajien istunnan kokonaisuuden hahmottamista. Onneksi jokaisella oli allaan kunnon menopeli, josta istuntaa pääsisin varsinaisesti tulkitsemaan. Hauskaa oli, että maneesissa oli neljä varsin erilaista suomenhevosta, joista jokaisella oli ne omat vahvuudet ja heikkoudet. Kun valmennuksen alkuun pyysin kaikki yhteisesti koolle ja selvitin seuraavan tunnin agendaa, meinasi monella mennä pupu pöksyyn siinä vaiheessa, kun ilmoitin että jalustimia ei sitten tällä tunnilla muuten tarvitakaan. Kun alkukäynnit oli suoritettu ja pari kierrosta ravia hölkkäilty, pureuduimme varsinaiseen aiheeseen: istuntaan.
Jannica - Sinikka (392 sanaa)
Jannica istui selvästi syvemmällä Sinikan selässä, kun jalustimet oli otettu jaloista heilumasta. Kun seurasin ratsukon liikkeitä ensin käynnissä, huomasin heti Jannican jäykistävän nilkkaansa ja painavan kantapäätä alaspäin. Ehei, nyt kun ei ollut jalustimiakaan niin mitäpä sitä suotta nilkkojaan taittamaan. Jannica korjasi asentoaan, ja heti huomasi, kuinka Sinikkakin pääsi rentoutumaan kun nilkan jännityksestä aiheutunut pohkeen puristus kyljissä viimein hellitti. Jalustinten tuki on yllätävän suuri tekijä monelle ratsastajalle, sillä niistä on helppo ottaa tukea omaan keskivartaloonsa. Ratsukon edetessä ravissa, huomasin kuinka Jannican painopiste valui eteenpäin ja tahattomasti pohje jälleen pureutui Sinikan kylkiin. Tästä syystä tamma oli etenemässä reipasta vauhtia Jannican tasapainotellessa etukenoisessa asennossa. Kun Jannicaa huomautti istunnasta, tapahtui se, mitä jokaiselle ratsastajalle yleensä tapahtuu kun istuntaa lähdetään korjaamaan: ohja kiristyi vaistomaisesti. Sitä me emme kuitenkaan halunneet, joten pyrin huomauttelemaan näistäkin pikku seikoista Jannicalle, joka pyrki parhaansa mukaan vaikuttamaan omaan istuntaansa. Kun ympyröitä alettiin pyöritellä ravissa, Jannica sai erittäin hyvin pidettyä istuntansa tasapainoisena. Asento ei lipsunut kaarteen mukana kumpaankaan suuntaan sen pahemmin, vaan asento oli jäntevä, mutta silti liikettä myötäilevä. Sinikkakin taipui siitä syystä vallan mainiosti ympyrällä, eikä tammalta tarvinut vaatia yhtään enempää liikettä sen liikkuessa tahdikasta ravia omalla moottorillaan. Laukkatehtävällä kiinnitin huomioni puolestaan siihen, kuinka Jannican istunta selvästi tiivistyi ja jännittyi kun vauhtia tuli lisää. Istunnasta tuli turhankin jäykkä ja polvet painoivat tasaisen voimakkaasti tamman satulaa vasten, mikä tietysti aiheutti Sinikan laukan hidastumista ja putoamista raville saakka. Tätä ongelmaa kitkimme pois ajatuksella, että käsi liikkuu vain hevosen suuta kohti ja polvet puolestaan antavat hevosen laukalle tilaa. Jannica kokeilikin minun kehotuksestani pienentää ja laajentaa laukkaa polviensa avulla, ja Sinikka tulkitsi istuntaa kuulaisesti. Pari kertaa pyysin Jannicaa siirtämään polvia tiivistämällä Sinikan aina raville ja sitten jälleen nostamaan laukan, tämähän onnistui oikein mukavasti! Kouluratoja varten olisikin oivallista tietää tälläiset pikku niksit, joilla saa helposti sulavan näköisiä siirtymisiä eri askellajien välille. Loppuraveissa ratsukkoa katsellessani totesin, että Jannica kantoi ylävartalonsa paljon paremmin kuin alkutunnista, sillä Sinikkakin kantoi itsensä paremmin ja hakeutui niskastaan pyöreäksi. Myös kuolaintuntuma oli tasainen ja keskivartalon jäntevyys siirtyi selvästi käsiin, joiden paikallaan pitämiseen Jannican ei tarvinut enää uhrata ajatustaan. Kaikin puolin Jannicalla oli istuntahommat melko hyvin hanskassa, eikä mitään kovin suuria virheitä tarvinut lähteä korjailemaan. Sinkan kanssa istuntaa kannattaakin käyttää hyväksi, sillä tamma on varsin taitava lukemaan ratsastajansa liikkeitä. Sinikan askellajit näyttivät suhteellisen helpoilta työstää, joten ilman jalustimia kannattaa kotonakin harjoitella, jotta oma istunta kehittyy. Samalla pääsee vähän kärryille siitä, kuinka herkkä Sinikka loppupeleissä istunnalle onkaan.
Hilla - Sieni (386 sanaa)
Hilla istui Sienen selässä kuin vanhatekijä konsanaan. Sienen ratsastaja taisikin olla porukan ainoa joka ei pahemmin arkaillut nakata jalustimia jaloistaan. Hillalla oli käynnissä hyvin tasapainoinen istunta. Vaikka ratsastajan istunta olikin niin sanotusti kondiksessa, ei Sieni tahtonut näillä pakkasilla oikein lämmetä työntekoon. Edes uusi paikka ja vieras maneesi ei saanut orin niveliin liikettä. Tässä tapauksessa oli siis painotettava jopa enemmän hevosen liikkeisiin, kuin varsinaiseen ratsastajan istuntaan. Kokeilimme alkuun saada oria liikkeelle löysemmällä ohjastuntumalla, mikä näytti toimivan aivan päinvastoin kuin toivottiin. Orin painopiste valahti eteen, jolloin Hillankin istunta muuttui etupainoiseksi. Siitä puolestaan seurasi se, että orin pää tuntui tukalan painavalta ohjaa vasten ja liikkeeseen ei silti saatu lisäpontta. Niinpä pyysin Hillaa pysäyttämään suomipojunsa ja kävin kädestä pitäen laittamassa Hillan istunnan takaisin paikalleen. Kun istunta oli jälleen kunnossa, oli aika vain yksinkertaisesti tuputtaa pohkeella lisää vauhtia, kuitenkin niin, että polvi ei jännittyisi ja rajoittaisi täten Sienen ravia. Lopulta Hillan maaniteltua oriaan liikkeelle useamman kymmenen minuuttia, ori viimein heräili työntekoon. Kun ravi saatiin pyörimään, oli aika jatkaa ympyröille taivuttelemaan. Ympyrätyöskentelyn aikana seurasin tiiviisti Hillan asentoa, joka näytti hieman kallistuvan toiselle puolelle ympyrän kaaren aikana. Tämän ongelman korjaamiseen lähdimme hyödyntämään liioiteltua suuntausta. Hillan tulisi ratsastaa vartalollaan ulos kaarteelta, mutta jaloillaan edelleen kaarteen myötäisesti. En tiedä mitkä lihakset Hilla sieltä sai lopulta heräteltyä, mutta muutaman toiston jälkeen hänen asentonsa silminnähden parani. Sienikin alkoi liikkua hiljalleen entistä paremmin ja asettui mukavasti ympyröillä. Kun siirryimme laukkatyöskentelyyn Hillalla alkoi koko valmennuksen työläin vaihe. Sieni näytti hyvin tahmealta Hillan työstäessä laukka-apuja. Ori ei olisi selkeästi jaksanut hölkötellä tälle päivälle yhtään enempää. Jouduin muistuttelemaan Hillaa istunnastaan laukka-apujen aikana useampaan kertaan, sillä jalat heilahtivat toisinaan liian eteen ja toisinaan liian taakse. Tilanne ei parantunut kun laukka ei tuntunut nousevan, ei sitten millään. Niinpä avustin tahdikkailla taputuksilla pohkeen vaikutusta kentän keskeltä, ja viimein rytmikäs laukka nousi. Laukka oli selkeästi hieman haastavampaa istua, sillä Hillan ja satulan välistä paistoi päivänvalo aina kun Sieni ponnisti lisää vauhtia. Niinpä vaadin Hillalta hieman syvempää istuntaa, kuitenkin sellaista, että se ei hidastaisi orin laukkaa. Parin raville siirtymän ja tuskaisen laukan noston kautta laukka rullasi, ja Hilla pystyi keskittymään paremmin istuntaansa. Liika taaksepäin kallistuminen osoittautui syyksi Sienen haluttomuudelle nostaa laukkaa. Hyvä että se huomattiin, sillä nyt Hilla pystyisi treenaamaan yltiö kallisteluaan hieman kohtuullisemmaksi. Sieni ei ehkä ollut tällä kertaa kaikista yhteistyökykyisimmällä päällä, mutta kyllä Hilla pääsi ainakin muutaman hyvän pätkän aikana harjoittelemaan istuntaansa kaikissa askellajeissa.
Rooa - Laulu (338 sanaa)
Rooa oli ratsunsa selässä jännittynyt kuin viulunkieli. Ymmärsin kyllä täysin, miksi ratsastajalle ei ollut helppoa päästää tutuista ja turvallisista jalustimista irti. Rooan ratsu Laulu ei millään olisi halunnut kulkea kaviourassa, sillä jokaisessa nurkassa tuntui vaanivan jonkin sortin villipeto, ja auta armias jos ulkoa kuului pieninkin rasahdus. Pyrimme kuitenkin Laulun arkailuista huolimatta keskittyä istunnan muovaamiseen niin, että saisimme tammankin hieman rentoutumaan ja toivon mukaan myös rauhoittumaan. Aluksi keskityimme pelkästään Rooan hengitykseen ja siihen, että vaikka koko yläkroppa on jäntevä, sen tulee olla myös joustava ja Laulun liikkeitä mukaileva. Se ei ollut kaikista helpointa tamman singahdellessa parin metrin välein uralta kentän keskustaa kohti. Emme kuitenkaan antanut Laulun höpötyksien vaikuttaa, vaan jatkoimme istunnalla vaikuttamista ravissa. Ravi oli myös melko jännittynyttä, ja huomasin että suurin jännittyneisyyden aiheuttaja oli takuulla Rooan paikoillaan pysyvä, hieman turhan kova käsi. Niinpä aloimme yhdessä tuumin etsiä sopivaa asentoa, jossa kyynärkulma säilyy hyvänä, mutta käsi joustaa kohti Laulun kuolainta. Tamma alkoi puolen tunnin jälkeen viimein työskennellä kun pääsi pyörittelemään ympyröitä. Rooan istuntaa oli mukava seurata etenkin ympyrätyöskentelyllä, sillä hänen istuntansa oli tasapainossa kummaltakin puolelta, eikä Laulun taivuttamisesta aiheutunut virheasentoa Rooan istuntaan. Kun ympyröitä oli tovi pyöritelty ja Laulukin alkoi olla mukavan joustava ratsastaa, aloitimme laukkatyöskentelyn. Laukassa Rooan istunta muuttui nopeasti kolmepisteistunnaksi, eikä siinäkään mitään vikaa olisi, ellei kyseessä olisi ollut nimenomaa istunta- ja koulutunti. Esteillä tuollainen kolmipisteistunta olisi ollut täydellisyyttä hipova suoritus. Nyt kuitenkin istuttaisiin syvemmälle penkkiin ja tarkoituksena olisi lantiolla myötäillä laukan keinuvaa liikettä. Laululla oli oikein pehmeän ja pyöreän näköiset liikkeet, joita Rooan oli helppo lähteä työstämään kun oikea istuma-asento löytyi. Tamma hakeutui vihdoin mukavaan peräänantoon, jossa matka taittui selvästi kuin tanssi. Rooa oli huomaamattaan tottunut ratsastamaan Laulua ilman jalustimia, ja huomaamattaan hän yritti alkaa loppuraveissa ratsastamaan kevyttäravia. Polvien puristus sai tamman pysähtymään kuin seinään ja se puolestaan aiheutti ratsastajan tasapainon heilahtamisen. Onneksi ulkoa ei kuulunut epämääräisiä ääniä, eivätkä maneesin kulmissa piilottelevat möröt tulleet juuri sillä hetkellä pelottelemaan, sillä muutoin Rooa olisi kyllä päässyt testaamaan Toukolan pari kuukautta sitten uusitun hiekkapohjan. Loppukäynnit sujuivat rauhallisissa merkeissä, ja vihdoin kumpikin ratsukon osapuoli sai rentoutua ja venyttää uupuneita lihaksiaan.
Crimis - Jurri (357 sanaa)
Crimis istui Jurrin selässä keskittyneesti. Tavallisesti tukea tuomassa olleet jalustimet oli nakattu sivuun, joten nyt täytyisi toden totta käyttää omaa istuntaa hyödyksi. Jurri oli hieman hitaalla päällä, joten ratsastajalla oli kädet täynnä töitä, jotta tammasta saataisiin kivoja askelia esille. Huomasin heti, että Crimiksen polvi oli melko jännittynyt ja se selvästi rajoitti ratsun liikkeitä. Niinpä pysähdyimme heti alkuunsa, ja teimme nopean harjoituksen polven rentouttamiseksi. Pyysin Crimistä irroittamaan jalan Jurrin kyljistä ja tuomaan sitä selvästi taaksepäin. Seuraavaksi ratsastajan oli tartuttava reiden takaosan lihakseen ja siirrettävä sitä taaksepäin. Näin saat jalka piteni, hakeutui lähes automaattisesti luonnolliseen ja oikeaan asentoon. Myös polvi rentoutui, kun jakan oikea asento alkoi hahmottua. Crimis aivan ällistyi huomatessaan eron tammansa liikkeissä. Kävelin ratsukon vieressä ja pyysin ratsastajaa sulkemaan silmänsä. Kun silmät oli suljettu kehotin Crimistä tunnustelemaan omaa tasapainoaan. Hänen tuli vaidhella asentoa nojaamalla hieman eteen ja sen jälkeen hieman taakse. Nopeasti ratsastaja huomasikin eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä, ja painopiste oikeaoppista istuntaa varten löytyi kuin itsestään. Kun istunta oli käynnissä hiottu huippuunsa, pyrimme saamaan Jurrista sen verran liikettä irti, että tamma saataisiin ravaamaan. Ravi ei noussut kaikista keveimmillä avuilla, mutta tiivis pohkeiden puristus sai tamman viimein antautumaan ja kipittelemään ravia. Muistuttelin Crimistä rentouttamaan polvensa, sillä ratsastaja selvästi pyrki korjaamaan omaa tasapainoaan pureutumalla polvilla Jurrin penkkiin kiinni. Raviympyröillä painottui lähennä Jurrin toispuoleisuus, jota pyrimme Crimiksen ratsastamilla korjaavilla avuilla hieman hillitsemään. Toispuoleisuus söi hieman Jurrin ravia, joten Crimis näki parhaaksi lähteä työstämään toispuoleisuutta vasta-asetuksin ja taivutuksin. Näistä olikin apua, sillä parin ympyrän jälkeen Jurri selvästi kulki suorempaa ja tasapainoisemmin kaarteiden läpi. Lopulta oli laukan vuoro. Laukassa Crimiksen istunta oli hieman turhan löysä. Jurri muuttui hieman etupainoiseksi, mikä ei jo valmiiksi hitusen etupainoisella suomenhevosella ole kovin toivottu juttu. Crimiksen avut heiluivat hallitsemattomasti ja pohje kopsutteli taukoamatta Jurrin kylkeä. Tähän apuna toimi lähinnä muistuttelu keskivartalossa sijaitsevista vatsalihaksista, jonka muistaminen paransi huomattavasti sitä, kuinka Crimis itsensä kantoi. Loppujen lopuksi kaikki lähti kuitenkin yläkropasta, ja kun ratsastaja muisti kantaa kätensä myös keskivartalon tuki oli paremmin läsnä. Jurri ei ollut aivan reippaimmasta päästä, ja loppuravit muuttuivat tamman kohdalla nopeasti loppukäynneiksi. Kaikesta huolimatta Crimis sai treenailuta omaa istuntaansa ja siinä sivussa myös Jurri oppi hieman paremmin lukemaan ratsastajansa asentoja ja istunnalla suoritettuja apuja.
Saara Suomela kruunaa Toukolan avajaisviikonlopun pitämällä yksityisvalmennuksen neljälle ratsukolle. Luvassa on armoton istuntatunti, jonka jälkeen vatsalihaksia kivistää ja pakarat ovat takuulla hellännä! Ilmoita siis itsesi ja suosikki koulupelisi mukaan valmennukseen, vielä kun paikkoja riittää!
Valmennuspäivä: 7.4.2019
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 6.4.2019
Vastuuhenkilö: Eelis, humpauttaja@hotmail.com
Järjestyspaikka: Toukola
Säännöt ja rajoitukset
- Mukaan neljä ratsukkoa
- Yksi ihminen voi tuoda valmennukseen yhden hevosen
- Valmennuksessa käydään tunnin verran asiaa ratsastajan istuntaan liittyen.
- Valmennukseen osallistuva ratsastaja ymmärtää kuolaintuntuman merkityksen ja osaa auttavasti ratsastaa hevosen peräänantoon
- Valmennuksen kommentit tulevat osallistujien päälle kun kommentit julkaistaan. Kommentit julkaistaan viimeistään huhtikuun loppuun mennessä.
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tämän kutsun yhteyteen tai sähköpostitse osoitteeseen humpauttaja@hotmail.com, otsikolla Yksityisvalmennus allaolevassa muodossa:
Ratsastaja - Hevosen lempinimi, Hevosen http://-alkuiset nettisivut.
Osallistujat
Valmennus täynnä! Kiitos osallistujille!
Jannica - Sinikka
Hilla - Sieni
Rooa - Laulu
Crimis - Jurri
Kommentit
HOX! Lisätessäsi juonnon ja/tai kommentin hevosesi päiväkirjaan merkitse kirjoittaja seuraavasti: Saara (VRL-14761)
Juonto:
Ei uskoisi että huhtikuussa voi olla vielä näin kylmät pakkaset, mutta onneksi valmennusryhmän ratsastajat olivat varautuneet paksuin toppavaattein. Minun harmikseni moiset vaatteet haastavoittivat ratsastajien istunnan kokonaisuuden hahmottamista. Onneksi jokaisella oli allaan kunnon menopeli, josta istuntaa pääsisin varsinaisesti tulkitsemaan. Hauskaa oli, että maneesissa oli neljä varsin erilaista suomenhevosta, joista jokaisella oli ne omat vahvuudet ja heikkoudet. Kun valmennuksen alkuun pyysin kaikki yhteisesti koolle ja selvitin seuraavan tunnin agendaa, meinasi monella mennä pupu pöksyyn siinä vaiheessa, kun ilmoitin että jalustimia ei sitten tällä tunnilla muuten tarvitakaan. Kun alkukäynnit oli suoritettu ja pari kierrosta ravia hölkkäilty, pureuduimme varsinaiseen aiheeseen: istuntaan.
Jannica - Sinikka (392 sanaa)
Jannica istui selvästi syvemmällä Sinikan selässä, kun jalustimet oli otettu jaloista heilumasta. Kun seurasin ratsukon liikkeitä ensin käynnissä, huomasin heti Jannican jäykistävän nilkkaansa ja painavan kantapäätä alaspäin. Ehei, nyt kun ei ollut jalustimiakaan niin mitäpä sitä suotta nilkkojaan taittamaan. Jannica korjasi asentoaan, ja heti huomasi, kuinka Sinikkakin pääsi rentoutumaan kun nilkan jännityksestä aiheutunut pohkeen puristus kyljissä viimein hellitti. Jalustinten tuki on yllätävän suuri tekijä monelle ratsastajalle, sillä niistä on helppo ottaa tukea omaan keskivartaloonsa. Ratsukon edetessä ravissa, huomasin kuinka Jannican painopiste valui eteenpäin ja tahattomasti pohje jälleen pureutui Sinikan kylkiin. Tästä syystä tamma oli etenemässä reipasta vauhtia Jannican tasapainotellessa etukenoisessa asennossa. Kun Jannicaa huomautti istunnasta, tapahtui se, mitä jokaiselle ratsastajalle yleensä tapahtuu kun istuntaa lähdetään korjaamaan: ohja kiristyi vaistomaisesti. Sitä me emme kuitenkaan halunneet, joten pyrin huomauttelemaan näistäkin pikku seikoista Jannicalle, joka pyrki parhaansa mukaan vaikuttamaan omaan istuntaansa. Kun ympyröitä alettiin pyöritellä ravissa, Jannica sai erittäin hyvin pidettyä istuntansa tasapainoisena. Asento ei lipsunut kaarteen mukana kumpaankaan suuntaan sen pahemmin, vaan asento oli jäntevä, mutta silti liikettä myötäilevä. Sinikkakin taipui siitä syystä vallan mainiosti ympyrällä, eikä tammalta tarvinut vaatia yhtään enempää liikettä sen liikkuessa tahdikasta ravia omalla moottorillaan. Laukkatehtävällä kiinnitin huomioni puolestaan siihen, kuinka Jannican istunta selvästi tiivistyi ja jännittyi kun vauhtia tuli lisää. Istunnasta tuli turhankin jäykkä ja polvet painoivat tasaisen voimakkaasti tamman satulaa vasten, mikä tietysti aiheutti Sinikan laukan hidastumista ja putoamista raville saakka. Tätä ongelmaa kitkimme pois ajatuksella, että käsi liikkuu vain hevosen suuta kohti ja polvet puolestaan antavat hevosen laukalle tilaa. Jannica kokeilikin minun kehotuksestani pienentää ja laajentaa laukkaa polviensa avulla, ja Sinikka tulkitsi istuntaa kuulaisesti. Pari kertaa pyysin Jannicaa siirtämään polvia tiivistämällä Sinikan aina raville ja sitten jälleen nostamaan laukan, tämähän onnistui oikein mukavasti! Kouluratoja varten olisikin oivallista tietää tälläiset pikku niksit, joilla saa helposti sulavan näköisiä siirtymisiä eri askellajien välille. Loppuraveissa ratsukkoa katsellessani totesin, että Jannica kantoi ylävartalonsa paljon paremmin kuin alkutunnista, sillä Sinikkakin kantoi itsensä paremmin ja hakeutui niskastaan pyöreäksi. Myös kuolaintuntuma oli tasainen ja keskivartalon jäntevyys siirtyi selvästi käsiin, joiden paikallaan pitämiseen Jannican ei tarvinut enää uhrata ajatustaan. Kaikin puolin Jannicalla oli istuntahommat melko hyvin hanskassa, eikä mitään kovin suuria virheitä tarvinut lähteä korjailemaan. Sinkan kanssa istuntaa kannattaakin käyttää hyväksi, sillä tamma on varsin taitava lukemaan ratsastajansa liikkeitä. Sinikan askellajit näyttivät suhteellisen helpoilta työstää, joten ilman jalustimia kannattaa kotonakin harjoitella, jotta oma istunta kehittyy. Samalla pääsee vähän kärryille siitä, kuinka herkkä Sinikka loppupeleissä istunnalle onkaan.
Hilla - Sieni (386 sanaa)
Hilla istui Sienen selässä kuin vanhatekijä konsanaan. Sienen ratsastaja taisikin olla porukan ainoa joka ei pahemmin arkaillut nakata jalustimia jaloistaan. Hillalla oli käynnissä hyvin tasapainoinen istunta. Vaikka ratsastajan istunta olikin niin sanotusti kondiksessa, ei Sieni tahtonut näillä pakkasilla oikein lämmetä työntekoon. Edes uusi paikka ja vieras maneesi ei saanut orin niveliin liikettä. Tässä tapauksessa oli siis painotettava jopa enemmän hevosen liikkeisiin, kuin varsinaiseen ratsastajan istuntaan. Kokeilimme alkuun saada oria liikkeelle löysemmällä ohjastuntumalla, mikä näytti toimivan aivan päinvastoin kuin toivottiin. Orin painopiste valahti eteen, jolloin Hillankin istunta muuttui etupainoiseksi. Siitä puolestaan seurasi se, että orin pää tuntui tukalan painavalta ohjaa vasten ja liikkeeseen ei silti saatu lisäpontta. Niinpä pyysin Hillaa pysäyttämään suomipojunsa ja kävin kädestä pitäen laittamassa Hillan istunnan takaisin paikalleen. Kun istunta oli jälleen kunnossa, oli aika vain yksinkertaisesti tuputtaa pohkeella lisää vauhtia, kuitenkin niin, että polvi ei jännittyisi ja rajoittaisi täten Sienen ravia. Lopulta Hillan maaniteltua oriaan liikkeelle useamman kymmenen minuuttia, ori viimein heräili työntekoon. Kun ravi saatiin pyörimään, oli aika jatkaa ympyröille taivuttelemaan. Ympyrätyöskentelyn aikana seurasin tiiviisti Hillan asentoa, joka näytti hieman kallistuvan toiselle puolelle ympyrän kaaren aikana. Tämän ongelman korjaamiseen lähdimme hyödyntämään liioiteltua suuntausta. Hillan tulisi ratsastaa vartalollaan ulos kaarteelta, mutta jaloillaan edelleen kaarteen myötäisesti. En tiedä mitkä lihakset Hilla sieltä sai lopulta heräteltyä, mutta muutaman toiston jälkeen hänen asentonsa silminnähden parani. Sienikin alkoi liikkua hiljalleen entistä paremmin ja asettui mukavasti ympyröillä. Kun siirryimme laukkatyöskentelyyn Hillalla alkoi koko valmennuksen työläin vaihe. Sieni näytti hyvin tahmealta Hillan työstäessä laukka-apuja. Ori ei olisi selkeästi jaksanut hölkötellä tälle päivälle yhtään enempää. Jouduin muistuttelemaan Hillaa istunnastaan laukka-apujen aikana useampaan kertaan, sillä jalat heilahtivat toisinaan liian eteen ja toisinaan liian taakse. Tilanne ei parantunut kun laukka ei tuntunut nousevan, ei sitten millään. Niinpä avustin tahdikkailla taputuksilla pohkeen vaikutusta kentän keskeltä, ja viimein rytmikäs laukka nousi. Laukka oli selkeästi hieman haastavampaa istua, sillä Hillan ja satulan välistä paistoi päivänvalo aina kun Sieni ponnisti lisää vauhtia. Niinpä vaadin Hillalta hieman syvempää istuntaa, kuitenkin sellaista, että se ei hidastaisi orin laukkaa. Parin raville siirtymän ja tuskaisen laukan noston kautta laukka rullasi, ja Hilla pystyi keskittymään paremmin istuntaansa. Liika taaksepäin kallistuminen osoittautui syyksi Sienen haluttomuudelle nostaa laukkaa. Hyvä että se huomattiin, sillä nyt Hilla pystyisi treenaamaan yltiö kallisteluaan hieman kohtuullisemmaksi. Sieni ei ehkä ollut tällä kertaa kaikista yhteistyökykyisimmällä päällä, mutta kyllä Hilla pääsi ainakin muutaman hyvän pätkän aikana harjoittelemaan istuntaansa kaikissa askellajeissa.
Rooa - Laulu (338 sanaa)
Rooa oli ratsunsa selässä jännittynyt kuin viulunkieli. Ymmärsin kyllä täysin, miksi ratsastajalle ei ollut helppoa päästää tutuista ja turvallisista jalustimista irti. Rooan ratsu Laulu ei millään olisi halunnut kulkea kaviourassa, sillä jokaisessa nurkassa tuntui vaanivan jonkin sortin villipeto, ja auta armias jos ulkoa kuului pieninkin rasahdus. Pyrimme kuitenkin Laulun arkailuista huolimatta keskittyä istunnan muovaamiseen niin, että saisimme tammankin hieman rentoutumaan ja toivon mukaan myös rauhoittumaan. Aluksi keskityimme pelkästään Rooan hengitykseen ja siihen, että vaikka koko yläkroppa on jäntevä, sen tulee olla myös joustava ja Laulun liikkeitä mukaileva. Se ei ollut kaikista helpointa tamman singahdellessa parin metrin välein uralta kentän keskustaa kohti. Emme kuitenkaan antanut Laulun höpötyksien vaikuttaa, vaan jatkoimme istunnalla vaikuttamista ravissa. Ravi oli myös melko jännittynyttä, ja huomasin että suurin jännittyneisyyden aiheuttaja oli takuulla Rooan paikoillaan pysyvä, hieman turhan kova käsi. Niinpä aloimme yhdessä tuumin etsiä sopivaa asentoa, jossa kyynärkulma säilyy hyvänä, mutta käsi joustaa kohti Laulun kuolainta. Tamma alkoi puolen tunnin jälkeen viimein työskennellä kun pääsi pyörittelemään ympyröitä. Rooan istuntaa oli mukava seurata etenkin ympyrätyöskentelyllä, sillä hänen istuntansa oli tasapainossa kummaltakin puolelta, eikä Laulun taivuttamisesta aiheutunut virheasentoa Rooan istuntaan. Kun ympyröitä oli tovi pyöritelty ja Laulukin alkoi olla mukavan joustava ratsastaa, aloitimme laukkatyöskentelyn. Laukassa Rooan istunta muuttui nopeasti kolmepisteistunnaksi, eikä siinäkään mitään vikaa olisi, ellei kyseessä olisi ollut nimenomaa istunta- ja koulutunti. Esteillä tuollainen kolmipisteistunta olisi ollut täydellisyyttä hipova suoritus. Nyt kuitenkin istuttaisiin syvemmälle penkkiin ja tarkoituksena olisi lantiolla myötäillä laukan keinuvaa liikettä. Laululla oli oikein pehmeän ja pyöreän näköiset liikkeet, joita Rooan oli helppo lähteä työstämään kun oikea istuma-asento löytyi. Tamma hakeutui vihdoin mukavaan peräänantoon, jossa matka taittui selvästi kuin tanssi. Rooa oli huomaamattaan tottunut ratsastamaan Laulua ilman jalustimia, ja huomaamattaan hän yritti alkaa loppuraveissa ratsastamaan kevyttäravia. Polvien puristus sai tamman pysähtymään kuin seinään ja se puolestaan aiheutti ratsastajan tasapainon heilahtamisen. Onneksi ulkoa ei kuulunut epämääräisiä ääniä, eivätkä maneesin kulmissa piilottelevat möröt tulleet juuri sillä hetkellä pelottelemaan, sillä muutoin Rooa olisi kyllä päässyt testaamaan Toukolan pari kuukautta sitten uusitun hiekkapohjan. Loppukäynnit sujuivat rauhallisissa merkeissä, ja vihdoin kumpikin ratsukon osapuoli sai rentoutua ja venyttää uupuneita lihaksiaan.
Crimis - Jurri (357 sanaa)
Crimis istui Jurrin selässä keskittyneesti. Tavallisesti tukea tuomassa olleet jalustimet oli nakattu sivuun, joten nyt täytyisi toden totta käyttää omaa istuntaa hyödyksi. Jurri oli hieman hitaalla päällä, joten ratsastajalla oli kädet täynnä töitä, jotta tammasta saataisiin kivoja askelia esille. Huomasin heti, että Crimiksen polvi oli melko jännittynyt ja se selvästi rajoitti ratsun liikkeitä. Niinpä pysähdyimme heti alkuunsa, ja teimme nopean harjoituksen polven rentouttamiseksi. Pyysin Crimistä irroittamaan jalan Jurrin kyljistä ja tuomaan sitä selvästi taaksepäin. Seuraavaksi ratsastajan oli tartuttava reiden takaosan lihakseen ja siirrettävä sitä taaksepäin. Näin saat jalka piteni, hakeutui lähes automaattisesti luonnolliseen ja oikeaan asentoon. Myös polvi rentoutui, kun jakan oikea asento alkoi hahmottua. Crimis aivan ällistyi huomatessaan eron tammansa liikkeissä. Kävelin ratsukon vieressä ja pyysin ratsastajaa sulkemaan silmänsä. Kun silmät oli suljettu kehotin Crimistä tunnustelemaan omaa tasapainoaan. Hänen tuli vaidhella asentoa nojaamalla hieman eteen ja sen jälkeen hieman taakse. Nopeasti ratsastaja huomasikin eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä, ja painopiste oikeaoppista istuntaa varten löytyi kuin itsestään. Kun istunta oli käynnissä hiottu huippuunsa, pyrimme saamaan Jurrista sen verran liikettä irti, että tamma saataisiin ravaamaan. Ravi ei noussut kaikista keveimmillä avuilla, mutta tiivis pohkeiden puristus sai tamman viimein antautumaan ja kipittelemään ravia. Muistuttelin Crimistä rentouttamaan polvensa, sillä ratsastaja selvästi pyrki korjaamaan omaa tasapainoaan pureutumalla polvilla Jurrin penkkiin kiinni. Raviympyröillä painottui lähennä Jurrin toispuoleisuus, jota pyrimme Crimiksen ratsastamilla korjaavilla avuilla hieman hillitsemään. Toispuoleisuus söi hieman Jurrin ravia, joten Crimis näki parhaaksi lähteä työstämään toispuoleisuutta vasta-asetuksin ja taivutuksin. Näistä olikin apua, sillä parin ympyrän jälkeen Jurri selvästi kulki suorempaa ja tasapainoisemmin kaarteiden läpi. Lopulta oli laukan vuoro. Laukassa Crimiksen istunta oli hieman turhan löysä. Jurri muuttui hieman etupainoiseksi, mikä ei jo valmiiksi hitusen etupainoisella suomenhevosella ole kovin toivottu juttu. Crimiksen avut heiluivat hallitsemattomasti ja pohje kopsutteli taukoamatta Jurrin kylkeä. Tähän apuna toimi lähinnä muistuttelu keskivartalossa sijaitsevista vatsalihaksista, jonka muistaminen paransi huomattavasti sitä, kuinka Crimis itsensä kantoi. Loppujen lopuksi kaikki lähti kuitenkin yläkropasta, ja kun ratsastaja muisti kantaa kätensä myös keskivartalon tuki oli paremmin läsnä. Jurri ei ollut aivan reippaimmasta päästä, ja loppuravit muuttuivat tamman kohdalla nopeasti loppukäynneiksi. Kaikesta huolimatta Crimis sai treenailuta omaa istuntaansa ja siinä sivussa myös Jurri oppi hieman paremmin lukemaan ratsastajansa asentoja ja istunnalla suoritettuja apuja.
